Gili Air

Gili Air 6.-16.2.2016

Gilin saarista Air on aika lailla saarien välimuoto, sekoitus rauhallisuutta, aktiviteetteja ja ihmisiä. Saarelta löytyy paljon rauhallisia paikkoja ja vaikka ihmisiä suhteessa enemmän kuin Menolla, vallitsee saarella seesteisempi ilmapiiri verrattuna Trawanganiin. Viihdyimmekin Airilla pisimpään näistä kolmesta saaresta. Sukelluksella oli suuri syy, mutta Airista tuli muutenkin meidän lempisaari. Suurin osa resorteista, ravintoloista ja sukellus/aktiviteettiliikkeistä sijoittuu saaren itä- ja etelärannalle. Saarta kiertäessä törmäsimme myös niin hylättyihin kuin vasta rakenteilla oleviin resortteihin.

Kaupat ja ravintolat ryhmittyivät rannan tuntumaan ja saarella pysyi helposti liikkumaan jalkaisin tai vuokrapyörällä. Lempiravintoloiksi valikoitui muutama vakipaikka. Kävimme tosin useissa, mutta vieläkin useammin päädyimme näihin samoihin. Sunrise resortin yhteydessä olevasta ravintolasta sai parhaat jälkkärit, niitä käytiin syömässä vaikka ei vatsassa olisi ollut tilaakaan. Siellä tapasimme myös suomalaismiehen, joka hetken juteltuamme osoittautuikin bloggaajaksi, jonka Matkakuume-nimistä blogia olin juuri ennen reissua lueskellut paljon. Kannattaa tutustua, löytyy täältä: www.matkakuume.net KLIK!  Pieni maailma todellakin...

Chill out-ravintolasta sai saaren parhaat pitsat. Indonesialainen ruoka on todella hyvää, mutta kyllähän sitä vaihtelua välillä kaipaa. Shark Bitesissä puolestaan söin elämäni parhaimman salaatin.

Sadekaudella kun oltiin, niin kyllähän siellä välillä satoikin. Tai lähinnä yhden kerran, jolloin vettä tulikin pari päivää putkeen ja paljon. Mietimme, että sadekaudella Balille matkustaminen ei ole ongelma, varsinkin jos on pidemmällä reissulla. Lyhyemmällä reissulla tosin saattaisi todella huonolla säkällä sattua juuri ne muutamat sadepäivät kohdalle.

Aktiviteetteja saarelta löytyy aina sukeltamisesta joogaan. Me keskityimme sukeltamiseen, josta kerron seuraavassa postauksessa enemmän. Se olikin minulle niin jännittävää, ettei sitä muuta aktiviteettia kaivannutkaan. Muulla ajalla lähinnä taas vain hengailtiin, kierrettiin saarta ja ihmeteltiin meininkejä.

Käytimme hevosvainuja saarilla yhden ainoan kerran, kun saavuimme Airille ja vettä lotkotti taivaan täydeltä emmekä tieneet missä meidän majoitus sijaitsi. Muuten ei niitä tullut käytettyä. Hieman sääliksi kävi hevosparkoja, kun eivät näyttäneet olevan missään hyvässä kunnossa ja toimivat todellakin vain paikallisten työkaluina. Gilin hevosillekin on oma hyvinvointia tukeva yhdistys, joka järjestää hevosille hoitopäiviä, jolloin niiden varusteita käydään läpi (vai miltä kuulostaisi pelkkä rautalanka kuolaimina) ja ne saavat tarvittavaa hoitoa. Lueskelin myös, että yhdistys ajaa hevosten käytön lopettamista Lombokissa, mutta en tiedä onko lopettaminen hyvä vaihtoehto, kun se kuitenkin on niin monen paikallisen leivästä kiinni. Kannattaisin enemmänkin sitä, että niiden hyvinvointiin ja valistamiseen panostettaisiin vieläkin enemmän. Työhevosten tilalle kun kuitenkin tulisi moottoriajoneuvot.

Majoituimme saaren keskiosassa sijaitsevaan Soul Villaan. Paikka oli todella siisti pieni resortti, jossa oli ystävällinen henkilökunta. Majoitus tapahtui pienissä rivitalohuoneistoissa, joita oli muistaakseni vain viisi. Saimmekin olla aika rauhassa, kun muut huoneet olivat vain muutamia öitä muiden käytössä. Pihalla on siisti uima-allas ja aamiaisen sai tilata aina muutamista vaihtoehdoista. Mainittava asia myös, että sängyn patja oli koko matkan paras. Hyvin nukutti.

Kaiken kaikkiaan Gili Air osoittautui leppoisaksi saareksi, jossa viihtyisi reilusti pidempäänkin, ihan vaan vaikka tuijottaen noita auringonlaskuja. Jos joskus palaamme tänne suunnalle, suuntaamme todellakin suoraan Airille. 

Seuraavaksi sitten sitä sukeltamista, huiiiiii...