perjantai 18. maaliskuuta 2016

Joogaa ja punttisalia Ubudissa



Kun selvisi, että päätyisimme Balin matkallamme Ubudiin, aloin googletella kaupungin joogatarjontaa. Harrastan astangajoogaa ja halusin päästä harjoittamaan sitä myös Balilla, jossain paikallisella salilla. Eat, pray, love- kirjan ja elokuvan jälkeen Ubud on kasvanut turistivirtauksen myötä joogaajien ja sisäistä rauhaa- etsivien pyhiinvaelluskohteeksi. Joogasaleja ja luomu- ja kasvisruokaa tarjoavia ravintoloita kaupunki on pullollaan ja valinnan varaa löytyy. 



Löysin Ubudista ainakin kaksi paikkaa, jotka tarjosivat astangajoogaa. Eri joogamuotoja on valtavasti ja astanga ei lukeudu niihin, joiden tunneille on helpoin tulla vain kertakäynnille, joten sitä ei ole tarjollakaan niin monessa paikkaa, kuten esimerkiksi flow- tai yin joogaa. Aloitelijoille monesti suositellaankin vähintään parin viikon osallistumista astangatunneille, jotta harjoitus saataisiin hyvin käyntiin ja se olisi helpompi sisäistää. 
Ubudissa sijaitsee Ashtanga yoga Bali research center, joka on nimestäkin päätellen keskittynyt vain astangajoogaan. Kyselinkin heiltä hintatietoja viiden päivän intensiivikurssille, mutta päädyin siihen, että tänne voisi tulla vasta joku muu kerta. Olisi ollut ehkä hieman liian intensiivistä matkakumppanilleni, joka ei harrasta astangaa. Joten haaveissa on ehkä joskus myöhemmin palata takaisin Balille syventymään pelkästään astangaan. 
Toinen astangaa tarjoava sali löytyi keskustasta, Radiantly Alive (Klik). Sieltä löytyi myös yllätykseksi suomalainen astanga-ohjaajakin, Sanna Kokkonen, joka on opettanut astangaa 10 vuotta ympäri maailmaa ja nyt majailee Balilla. Radiantly tarjosi myös monia muita jooga- ja kehonhuoltotunteja, joten tämä vaikutti meille sopivalta paikalta. Olin siis tehnyt sopimuksen Ihanan miehen kanssa siitä, että jos hän tulee lomalla kanssani yin joogaan, minä menen hänen mukanaan punttisalille. That´s a deal.


Kaksi viikkoa Ubudissa rytmittyi melko lailla joogatuntien aikataulujen mukaan. Jätimme turistiretket ja muut väliin ja keskityimme liikuntaan. Ma-Ke-Pe aamuina Radiantlylla oli astangan mysore-tunnit (omatoimisesti tehtävä harjoitus, jossa ohjaaja linjaa ja opastaa tarvittaessa liikkeitä). Näitä tunteja veti siis Sanna ja apuohjaajana toimi Ade. Tunneille sai osallistua myös aloittelijat. Salilla oli hyvä tunnelma ja hiki todellakin virtasi, koska aamulla oli jo aikaisin kuuma ja ilmankosteus huipussaan. Vaikka lämpö uuvutti ja omaa harjoitusta oli pakko lyhentää parilla asanalla, kuitenkin kroppa taipui Balin lämmössä ihan eri tavalla kuin Suomen jäykissä aamuissa. Sanna oli inspiroiva ohjaaja ja sain muutamia hyviä vinkkejä omaan harjoitukseeni. Ade oli myös hyödyllinen ohjaaja ja patisti ottamaan kropasta enemmän irti. Oli hauska huomata, kuinka joissain asanoissa oli kuvitellut venyvänsä vain tiettyyn pisteeseen, mutta päätyikin sitten avustettuna paljon pidemmälle. Hyvä ohjaaja osaa kuitenkin huomioida, missä kulkee raja sujuvan edistymisen ja mahdollisen loukkaantumisriskin välillä.

Kuvassa Ade ohjaa aloittelijoita astangan mysore-tunnilla Sannan valvovan silmän alla.

Samoina päivinä oli iltaisin yin jooga-tunnit, joihin osallistuin Ihanan miehen kanssa. Yin jooga on sidekudoksiin ja niveliin kohdistuvaa rauhallista joogaa, jonka aikana ollaan syvävenyttävissä asennoissa pitkiäkin aikoja, noin 5-10min. Yin sopii erityisen hyvin istumatyötä tekeville ja urheilijoille kehonhuolloksi. Alkuun mieheni oli todella epäileväinen omasta taipumisestansa ja ensimmäisen tunnin ohjaajasta, joka sattui olemaan hieman enemmän "spiritual" mihin Suomessa oli totuttu. Toisen tunnin jälkeen, kun ohjaajaksi tuli hieman enemmän jalat maassa oleva joogi, hänkin lopulta myöntyi, että yintunti oli ihan miellyttävä ja yin sopisi hyvin kehonhuolloksi punttia vääntäville jäykille ukkeleille ja ehkä tunneille voisi osallistua Suomessakin. 


Lauantaiaamuna osallistuin ohjatulle astangatunnille, jossa harjoitus tehtiin ohjaaja Sannan tahtiin. Vaikka olen jo tottunut tekemään oman harjoituksen mysore-tyyliin omassa tahdissa, on mukava osallistua välillä näille ohjatuillekin tunneille ja on ilo seurata itselle uusien opettajien ohjausta ja vinkkejä. Joogasalin tarjonta oli aika kattava ja olisin halunnut osallistua useammalle tunnille, kuin kroppa olisi helteessä kestänyt, joten oli pakko karsia ja priorisoida tuntivalikoimaa. 
Lauantai iltapäivälle valitsimme roll and release-kehonhuoltotunnin. Tunnilla käytiin läpi kehon sidekudoksia ja trigger-pisteitä erilaisten apuvälineiden, kuten pallojen ja blokkien kanssa. Kropasta löytyi erittäin kipeitä ja jumittuneita kohtia, joten tunti tuli todellakin tarpeeseen. Helppoja liikkeitä, joten miksi näitä ei saa ikinä kotona aikaiseksi tehtyä?


Mieheni löysi Ubudista itselleen sopivan kuntosalin, Ubud Fitness Center (Klik). Aamuisin hän tipautti minut joogasalille ja ajeli skootterilla sinne tekemään oman treeninsä. Minä kävin siellä sitten joogavälipäivinä treenaamassa hänen kanssaan. En ole pitkään aikaan käynyt punttisalilla ollenkaan, mutta oli ihan virkistävää ja mukavaa treenailla Ihanan miehen kanssa. Pelkäsin tosin, että saan kroppani ihan tukkeeseen ja siitä on haittaa joogaharjoituksessa, mutta yllätyksekseni varmaankin kuumuus esti liialliset lihasjumit ja lihasten sopivasta aktivoinnista oli joogassa hyötyä. 
Fitness Center oli todella siisti ja ilmastoitu kuntosali. Salille tultaessa tiskiltä sai pukuhuoneen lokeron avaimen sekä kylpy- ja hikipyyhkeen. Tarvittaessa salilta saa myös ohjausta treeniin ja laitteiden käyttöön. 

Fitness centerin kuvat ovat heidän facebook-sivuilta, koska en muistanut,
että tunnollisen fitnessböönan varustukseen kuuluu valokuvausväline.

Salilla oli laitteita melko kattavasti, mieheni mielestä tosin painoja olisi saanut olla enemmän, koska hänen omat maksimipainot ovat hieman eriluokkaa. Laitteita löytyi kahdesta kerroksesta, yläkerrassa oli punttisalilaitteet ja alakerrasta löytyivät juoksumatot ja kuntopyörät, squash- ja tanssisali. Salilla oli myös kahvila, josta sai tuoreita vastapuristettuja mehuja, todella maukkaita proteiinipirtelöitä ja salaatteja. 


Voisin jaaritella joogasta vaikka kuinka paljon, mutta yritän pitää tämän nyt suhteellisen kevyenä esittelynä matkaajan näkökulmasta. Mutta jos kaipaat Balin matkallasi hieman kevyempää oloa kaiken lomamässäilyn ohella, niin voin todellakin suositella Ubudin Radiantly Aliven joogatunteja ja Ubud Fitness Centerin punttisalia. 

Ommm vaan ja silleen. :)





 PS. Osa kuvista ei halunnut pysyä keskellä, joten olkoon nyt miten sattuu. Omm vaan niillekin. :(





maanantai 7. maaliskuuta 2016

Saapuminen Ubudiin

Ubud 17.-30.1.2016


Legianilta päädyimme lähtemään aluksi Ubudiin. Pyysimme hotellin respaa soittamaan meille mittaritaksin paikalle, joka saapuikin melko nopeasti. Balin lämpötilat huitelivat päivällä noin 30-33 asteen välillä, joten hiki valui jo valmiiksi, vaikka olimme vasta respassa asti. Onneksi autossa oli ilmastointi. Mittaritaksi on kätevä tapa liikkua Balilla, jolloin hinnat eivät pääse kohoamaan liikaa, koska ikävä kyllä täälläkin, kuten esimerkiksi Thaimaassa turisteja yritetään vedättää koko ajan. Tosin totesimme, että tälle taksi matkalle olisi kannattanut sopia kiinteä hinta, koska kuski eksyi pariin kertaan Ubudin päässä, koska varaamamme majoitus oli uusi resortti ja sitä ei meinannut löytyä. Matkat Balilla kestää melko kauan ja tähänkin reilun 30 kilometrin matkaan meni noin puoli toista tuntia tai siis hieman kauemmin, koska eksyimme. 



Majoituksemme sijaitsi Penestanan alueella, hieman keskusta-alueen ulkopuolella. Viimein kun löysimme sinne, päädyimme kahden paikallisen tytön skoottereiden kyytiin rinkkojemme kanssa. Saka village resort nimittäin sijaitsee pienen polun varrella riisipeltojen vieressä, jonne ei autolla pääse. Niinpä respan tytöt hakivat meidät isomman tien varresta mopoillansa. Saka village on avattu vasta viime joulukuussa ja löysinkin sen hyvällä säkällä booking.comin sivulta. 






Resortti oli reissumme hienoin, eikä ollut hinnalla pilattu tasoon nähden. Henkilökunta on yställinen, puutarha on todella kaunis (siitä piti huolta päivittäin pari puutarhuria), bungalowit upeita ja siistejä, uima-allasalue viihtyisä ja koska bungaloweja ei ollut kovin monta + yksi perhevilla, paikka oli rauhallinen. Aamiainen tarjoiltiin suoraan bungalowin terassille tai halutessaan uima-altaan vierelle ruokapöytään. Aamiainen oli aika vaatimaton, mutta aivan riittävä. Omaa ravintolaa resortilla ei ole, mutta vieressä sijaitsee nätti taideravintola ja muiden resorttien ravintoloita, jos pikkunälkä pääsee yllättämään niin ettei jaksa kauemmas lähteä.






Kylppäri oli siisti ja suihkussa ei ollut kattoa, vaan suihkusta pystyi katselemaan samalla pilviä tai tähtitaivasta. Jos pelkää ja inhoaa kovasti ötököitä tai liskoja niin kannattaa henkisesti varautua aasian maissa siihen, että niitä riittää joka paikassa. Itse inhoan lähinnä vain käärmeitä, joten kylppärissä silloin tällöin vilistävät gekot ja hämikset eivät häirinneet. Mutta kannattaa kuitenkin ostaa hyönteiskarkoitetta kaupasta, jos tarvitsee häätää ylimääräisiä kavereita majoituksista pois, varsinkin kun ei kaikista hämähäkeistä tiennyt ovatko ne vaarattomia. 



Eläinrakkaana ihmisenä ikävöin matkalla omia kotiin jääneitä lemmikkejämme, joten innostuin aina kaikista eläimistä, joita kohtasimme lomalla. Nämä ankat majailivat Saka villagen vieressä puron varrella. Kuvassa näkyy myös yksi monista koirista, joita Ubud oli pullollaan. Lempparini oli läheisen resortin oma pieni koiranpentu, Puki ja viereisen kaupan pikkukoira, jota nimitimme pikku-ketuksi. Alemman kuvan musta koira tuli terassillemme yhtenä päivänä viettämään aikaa.


Suosittelen Saka Village Resorttia oikein lämmöllä Ubudiin matkaaville. Huomasin, että nyt heille oli auennut jo omat kotisivutkin osoitteessa, sakavillageubud.com (Klik) Siellä näkyvät kuvat vastaavat täysin paikkaa, joten siellä viihtyy kyllä.

Siellä majoittuvan kannattaa tosin vuokrata oma skootteri, jotta liikkuminen Ubudissa olisi helpompaa, koska majoitus ei sijaitse ihan keskustan tuntumassa. Vuokrasimme skootterin resorttimme kautta ja sillä oli helppo liikkua, kunhan ensin tottui Balin hulluun vasemman puoleiseen liikenteeseen. Etuajo-oikeus tuntui olevan risteyksissä sillä kuka uskaltaa ensimmäisenä tunkea väliin. Skoottereiden kyydissä kuljetettiin uskomattoman kokoisia kuormia ja vaikka koko perhettä tai lemmikkikoiraa. Ja skoottereita Balilla oli PALJON.




<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14757147/?claim=spjwtys9evs">Follow my blog with Bloglovin</a>

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Legian beach, Bali



Legian beach, Bali 15.-17.1.2016


Lensimme Balille kahden vaihdon lennolla. Ensiksi Frankfurtiin ja sieltä Hong Kongiin, jossa konetta vaihdettiin vielä kerran lentääksemme Balin lentokentälle Denpasariin. Suomesta Balille pääsee vähintään yhdellä vaihdolla. Yleisimmin konetta vaihdetaan Singaporessa. Matkustusaikamme oli noin 24 tuntia, joka alkoi tuntua jo Balin päässä. Jos haluaa hieman huokeamman taksikuljetuksen kentältä hotellille, kannattaa kävellä kentältä hieman kauemmas, jossa sijaitsevat tavalliset mittaritaksit. Olimme kuitenkin jo niin poikki matkustamisesta, että otimme kentän oman taksitolpan tarjoaman kyydin, jonka hinta on hieman kalliimpi, mutta siitä selvisi vähemmällä rinkkojen raahaamisella.


Bali on kooltaan suhteellisen pieni saari ja välimatkat ovat lyhyitä, mutta halusimme silti lentojen jälkeen yöpyä jossain lentokentän lähistöllä pari yötä ja suunnitella matkaa siitä eteenpäin. Olemme aiemmilla Thaimaan matkoilla tehneet samoin ja todenneet sen meille sopivaksi loman aloitukseksi. Olemme varanneet majoituksen vain kahdeksi ensimmäiseksi yöksi Bangkokista ja vasta sitten on katsottu, että mihin suuntaan etenemme. Toimiva ratkaisu ainakin pidemmille lomille.



Löysin sopivan oloisen majoituksen Legian beachilta, joka on suositun Kuta beachin vieressä. Kuta onkin varsinainen bilemesta, jossa ei juhliminen lopu ikinä ja se onkin suosittu matkakohde varsinkin australialaisten nuorten keskuudessa. Majoituimme Kusnadi hotelliin, joka vastasi todella hyvin netistä löytämiäni arvosteluita ja kuvia. Todella siisti ja kaunis resortti, joka sijaitsi kävelymatkan päässä rannalta. Olemme aikaisemmilla matkoilla majoittuneet monesti halvoissa torakkabungaloweissa, mutta tällä reissulla majoitustaso oli hieman korkeampi. Toimin meidän perheen majoitusvastaavana ja etsin sopivia majoituksia booking.comin kautta, joka osoittautui todella toimivaksi oman mobiilisovelluksensa avulla. Aiemmilla reissuilla olemme monesti etsineet majoituksen vasta paikan päältä, mutta nyt kun vaatimustaso oli hieman korkeampi, näin parhaimmaksi vaihtoehdoksi tehdä varauksen ennen siirtymistä seuraavaan kohteeseen. Vaatimuslistalla olivat ilmastointi, siistit kylppärit, lämmin vesi, mielellään ulkouima-allas ja hinta-taso noin 20-40€/yö. 


Tällä lomalla kaikki majoitukset yhtä lukuunottamatta osuivat hyvin nappiin ja voin todellakin suositella näitä kaikkia, joista täällä blogissa puhun. Kusnadi hotel on rauhallinen hotelli, jossa on eritasoisia ja hintaluokkaisia huoneita, meillä taisi olla superior-huone. Todella siistillä majoituksella tarkoitan sellaista, joissa ei tule ensimmäisenä mieleen huolestua mahdollisista lutikoista tai torakoista, seinät eivät ole termiittien syömiä eikä kylppäri ole sellainen mihin ei haluaisi mennä ilman tossuja. Kylppärit näissä usein ovat hieman kulahtaneita, vaikka huone olisi muuten hyvää tasoa. Ehkä niissä 200€/yö mestoissa voi saada jo todella siistin kylppärinkin. Mutta tällä hintatasolla olin kyllä ihan tyytyväinen huoneiden ja kylppäreiden tasoon. 


Kusnadi hotellissa parasta oli kaunis puutarhamainen piha ja iso uima-allas, jossa tuli lilluttua parin päivän aikana niin, että Ihana mies ehti jo polttaa itsensä ensimmäisen kerran. Itse styroksin ruskeana blondina joudun aina suojautumaan vahvoilla aurinkorasvoilla, jotten pala karrelle, joten yritin alkuun välttää turhaa auringossa pyörimistä. Mutta veden äärellä aurinko tarttuu ihan erilailla ja palamista ei edes ehdi huomata. Tälle lomalle ostin Vichyn suihkutettavaa SPF30- rasvaa, joka toimi mukavasti, eikä ollut niin jankkia kuin aiemmin käyttämäni 50-vahvuinen rasva. Loman aikana tapahtuneet ihoni kärventymiset tapahtuivat aina kun unohdin laittaa rasvaa ja olin ulkona kauemmin kuin 15 min. Pitäisi aina muistaa se rasva.. 



Koska olimme Legianilla vain kaksi yötä, emme ehtineet kartoittaa aluetta kovin kattavasti. Mutta alueesta sai kuitenkin jonkinlaisen kuvan ja onneksi emme sinne pidemmäksi aikaa jääneet. Legian ja todennäköisesti myös Kutan alue muistuttivat lähinnä Thaimaan Pattayaa, jossa emme myöskään viihtyneet kahta yötä pidempään. Kaduilla oli vierivieressä samanlaisia rihkamakojuja, joista kauppiaat huutelevat ostamaan samoja rättejä. Illalla rannalla näkyi useita yökerhoja vilkkuvine valoineen. Päivällä kun itse nukuin jetlagia (aikaero Suomeen on 6 tuntia) ja loman aloitus urvahdusta ohi, Ihana mies kävi kävelemässä lähialueella. Hän kertoi, että seksin tarjoaminen oli täällä paljon tyrkympää ja röyhkeämpää kuin Pattayalla. Hierontapaikkojen tytöt kävivät oikein käsiksi kourien yksin käveleviä miehiä. Sitten kun niistä käveltiin yhdessä ohi, tarjolla oli vain hierontaa ilman häpi endinkiä.



Suosittelisin Legianin ja Kutan aluetta varmaankin parikymppisille matkaajille, jotka etsivät hyviä bileitä, täydellistä rusketusta ja surffauksen opettelua tai sitten niille, ketkä kaipaavat helppoa lomaa mukavassa resortissa, josta ei tarvitse välttämättä poistua koko lomansa aikana, paitsi ehkä lähinpään hierontapaikkaan hakemaan se lomatyttöystävä.



Kiitos Legian, tuskin enää kohtaamme. Seuraavaksi sitten jotain mielekkäämpää, joten suuntana Ubud.


Bali viidessä viikossa


Tervetuloa matkablogiini!


Olin juuri pitkällä lomalla mieheni kanssa Balilla ja siellä tuli mieleeni, että pitäisiköhän minun aloittaa oma matkustamiseen liittyyvä blogi. Olen jo muutaman vuoden pitänyt omaa blogia nimeltä Tuleentuijottaja, joka löytyy täältä. (Klik) Sen voisi varmaankin luokitella lifestyle-blogiksi, koska käsittelen siellä vähän kaikenlaisia asioita. Olen kova rönsyilemään aiheesta toiseen, joten mietinkin, että ehkä tämän matkustamisen voisi edes eristää oman blogin alle. Ei kaikki jaksa kaikesta kuitenkaan lukea. Joten nyt on minun matkavinkeistä kiinnostuneille oma sivustonsa. Siirrän varmaankin Tuleentuijottajan vanhempia reissujuttuja myös tänne, mutta toivottavasti tulevaisuudessa jaksan blogata reissuista reaaliajassa tai ainakin niiden lähituntumassa.



Reissukaverina minulla usein on aviomieheni, jota kutsun täällä blogissa Ihanaksi mieheksi, ihan vaan siksi, koska hän on. Mahtava tyyppi ja rento reissukaveri, jonka seurassa uskallan ja haluan mennä minne vain. Lyhyempiä ulkomaanreissuja ja kotimaan kartoitusta teen myös ystävieni ja sukulaisteni kanssa.



Viimeeksi olimme pidemmällä ulkomaanreissulla pari vuotta sitten Thaimaassa, joten nyt alkoivat kaukomaat polttelemaan ihan huolella. Thaimaassa olemme käyneet pari kertaa, joten nyt halusin jonnekin muualle. Kriteereinä oli lähinnä, että jonnekin kauas ja lämpimään pitkälle lomalle. Luin häämatkallamme kirjan Eat, pray, love, josta Bali jäi kummittelemaan jonnekin takaraivoon ja kun viime reissun lomakirjassa: Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi, päädyttiin lopulta Balille, oli johdatus jo aika varmaa. Balille oli päästävä.



Balia luonnehditaan usein maanpäälliseksi paratiisiksi, joten se kuulosti oikein lupaavalta lomakohteelta. Pidämme matkoista, joissa ei ole kiire-aikataulua ja tarkkoja suunnitelmia, joten etukäteen teimme vain jonkin verran googlettelua Balista ja sen mahdollisuuksista. Tai siis pidän suunnittelusta yli kaiken, mutta en halua selvittää liikaa lomakohteesta etukäteen, koska silloin sisäinen suunnittelijani ottaa yliotteen ja päädymme minuuttiaikatauluun sen perusteella, että KAIKKI on ihan pakko nähdä ja kokea. Joten mieluummin lähden hieman ummikkona kohteeseen ja vasta sitten saa aloittaa suunnittelun. Saimme jotain vinkkejä Gilin saarista ja Ubud oli pakko nähdä ihan jo pelkästään eat, pray, loven takia. Joten sillä tiedolla mentiin ja varattiin lennot marras-joulukuun vaihteessa. Lähtö olisi tammikuun 14.päivä ja hotelli varattiin kahdelle ensimmäiselle yölle. Siitä eteenpäin seuraavat viisi viikkoa sinne minne sydän ja mieli tahtoo.



Päivitän Balin reissua tänne pikkuhiljaa, joten jaksathan seurata. Tervetuloa mukaan! :)

Ai niin, blogin nimeä oli aika vaikea keksiä, koska kaikki hienot ja näppärät matkustamiseen liittyvät nimet olivat jo käytössä. Joten blogi on nyt nimetty uskollisen häämatkalta ostamani vihreän elefanttikassini mukaan. Nyt se kaipaisi jo hieman parsintaa.