Lähtö Ubudista ei sujunutkaan aivan kuten piti. Olimme varanneet autokuljetuksen ja lauttamatkan Gili Trawanganille Ubudin keskustassa olevasta matkatoimistosta. Näitä matkatoimistoja, jotka järjestävät turistimatkoja auringonnousu-trekkauksesta polkupyöräretkiin sekä kuljetuksia ympäri Balia löytyy joka kulman takaa. Hinnat näissä on melko samoja, mutta aina kannattaa tiedustella mitä muut ovat maksaneet niistä ja tinkiä sen mukaan. Meidän kaveripariskunta oli yöpynyt Ubudissa pari yötä meidän "vieraanamme" ja he olivat jatkaneet matkaansa Gili T:lle muutama päivä aiemmin meidän lähtöämme. Heidän kuljetukset toimivat hyvin ja auto haki heidät sovitusta paikasta sovittuun aikaan. Toisin kävi meille.
Koska majoituksemme sijaitsi kinttupolun päässä, annoin matkatoimistolle ravintolan nimen, johon meidät oli saapuessakin jätetty auton kanssa. Moneen kertaan varmistin, että tietääkö tyyppi missä ravintola sijaitsee ja kirjoitin sen ylöskin. Meille varmisteltiin, että autokyyti tulee hakemaan meitä klo 11 perjantai aamupäivänä ja siitä klo 13 lautalla eteenpäin. Odottelimme hyvissä ajoin aamujoogan ja aamupalan jälkeen ravintolan edessä rinkkojemme kanssa. Kello lähestyi puoli 12 ja päädyin soittamaan toimiston antamaan numeroon. Kuljettaja vastasi, että ovat vielä toisella hotellilla ja menee vielä noin 10 minuuttia. Tosin Balilla 10 minuuttia tarkoittaa kaikkea 10 minuutin ja parin tunnin väliltä.
Klo 12 jälkeen ketään ei ollut vieläkään tullut hakemaan meitä, joten uusi soitto. Kuljettaja sanoi, että oli käynyt paikassa jo kahdesti, mutta siellä ei ollut ketään. No ei ollut käynyt, vaan auto oli kuitenkin ollut väärässä paikassa. Siinä sitten selvittelin, että mitäs nyt sitten. Viimeinen lautta lähti klo 13 ja siihen ei enää ehdittäisi mitenkään, seuraava lähtisi vasta seuraavana aamuna ja meillä oli jo majoitus varattu saarelta kyseiseksi yöksi. Kuljettaja soitti johtajalleen ja ainut vaihtoehto oli, että he tulevat hakemaan meidät seuraavana aamuna ja antavat matkasta alennusta. Hetken sulateltua asiaa tajusimme, että ei tässä uimallakaan voi saarelle lähteä, joten otimme taksin Ubudin keskustaan ja etsimme uuden majoituspaikan yhdeksi yöksi. Keskustasta sen takia, koska olimme jo luovuttaneet vuokramopomme pois, niin liikkuminen olisi helpompaa. Löysimme mukavan guest housen, johon jätimme tavaramme ja lompsimme matkatoimistolle antamaan uuden majoitusosoitteen. Toimistolla pahoiteltiin kovasti tapahtunutta ja koska olimme pitkällä lomalla, niin ei lähtöpäivän siirtyminen sitten lopulta harmittanut. Kaverini puhui myöhemmin, että samanlainen tapahtui heillekin ja he joutuivat ajamaan satamaan tuhatta ja sataa taksilla, jotta ehtisivät lauttaan. Joten kannattaa varautua, ettei kaikki toimi aina niin täsmällisesti.
Tämä olikin matkamme ainut "tikkaripäivä". Tikkaripäivä lanseerattiin Thaimaan matkalla, kun olin varannut laukkuuni tikkarin siltä varalta, jos verensokerini pääsee laskemaan ja sitten on piru irti. Ystäväni Marsu tarvikin tätä kiukkutikkaria nopeammin, kuin minä, joten sovimme, että tikkarin saaja ostaa aina uuden seuraavan "kohtauksen" varalle. Tiedättehän sen nälkäkiukun, joka välillä pääsee ikävästi yllättämään. ;)
Seuraavana aamuna kuljetuksemme saapui täsmällisesti klo 7 ja loikkasimme hiacen kyytiin. Balilla kuljetukset ovat saman tyyppisiä kuin Thaimaan "vip-bussit", täyteen sullottuja hiaceja, joissa on olematon ilmastointi. Onneksi saimme paikan etupenkiltä, koska olen helposti matkapahoinvoiva ja aasian autokyydit ovat jo tarpeeksi raffeja saamaan minut voimaan pahoin. Nämä kaksi alinta kuvaa ovat meidän paluumatkaltamme saarilta, koska en kuvannut menomatkalla (yritin keskittyä, etten alkaisi voimaan enempää pahoin). Olisikohan automatka kestänyt satamaan noin tunnin, jossa sitten odottelimme vielä jonkun tovin ennen lautan lähtöä. Padangbain satamassa paikalliset kauppiaat tyrkyttävät turhankin hanakasti hedelmiä, juomia ja rättejä lauttaa odottaville matkustajille. Hedelmiä tosin ostettiinkin, kun aamupäivä venyi aika pitkäksi pelkällä aamupalalla.
Gilin saarille pääsee useammalla tavalla, hitaalla/halvalla tai nopealla/kalliilla. Budjettimatkailija voi lähteä etenemään monia tunteja kestävällä "autolautalla", joka menee Lombokin saarelle, josta jatketaan taksilla tai hevoskyydillä seuraavaan satamaan, josta taas siirrytään pikkuveneellä saarille. Jos ei ole kiire ja haluaa käyttää koko päivän matkustamiseen ja fiilistellä paikallisia tapoja, niin tämä toimii hyvin siihen tarkoitukseen. Toinen tapa on fastboat, joka on hieman kalliimpi, mutta perillä noin puolessatoista tunnissa. Me kuljimme Ekajaya- fast boatilla ja olin ihan tyytyväinen lauttafirmaan. Menomatkalla istuin sisätiloissa ja välttelin merisairautta, mutta paluumatkalla huomasin, että yläkannella pystyi myös olemaan voimatta pahoin. Keli oli tyyni ja matka sujuvaa.
Vene kulki ensin Lombokin saaren satamaan, josta koukkasi Gili Airille ja sieltä Gili Trawanganille, jossa kipitimme tikkaita pitkin vaalean hiekan peittämälle rannalle, nappasimme rinkat veneestä venehenkilökunnan ojentamina ja lähdimme etsimään majoitustamme. Olin vain onnellinen, että selviydyin retkipäivästä voimatta pahoin. Mielessä kummitteli vieläkin parin vuoden takainen venematka Thaimaassa, jolla ystäväni oli jo valmiiksi mahataudissa ja itsekin aloin olemaan loppumatkasta huonossa kunnossa ja matkalla Bangkokiin nousi jo kuumekin. Joten tämä oli ihan lasten leikkiä.
Seuraavaksi tunnelmia Gili Trawanganilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti