Eat, Pray, Love, Ubud

Alun perin olimme ajatelleet, että viipyisimme Ubudissa viikon, mutta tykästyimme paikkaan ja päätimme jäädä sinne vielä toiseksi viikoksi. Vaikka keskusta on välillä hyvin ruuhkaisan tuntuinen, on Ubudin fiilis jotain käsittämätöntä. Viihdyn paremmin syrjäisemissä paikoissa kuin kaupungeissa, mutta Ubudin jokin sielua silittävä rauha sai minut tykästymään tähän pieneen kaupunkiin ihan täysillä.

Toki taksien ja turistimatkojen tyrkyttäjiä on keskustassa joka kulmalla, kuten muuallakin Balilla ja ärsytti, kun tuntui, että kaikki mitä sanot paikallisille on No, thank you. Tätä kun toisti tarpeeksi paljon, ei tehnyt edes mieli tutustua tarjottaviin asioihin lähemmin. Joku voisi todellakin kertoa heille, että pakkotyrkytys-taktiikka karkoittaa turistit, eikä toisin päin.

Ubudista löytyy kattavasti muitakin kauppoja, kuin niitä perus turistikrääsäputiikkeja. Taide ja käsityöt ovat vahvasti edustettuna kaupungissa. Tauluja myyviä artshoppeja on paljon ja joissain niissä voi nähdä taiteilijan työssään. Seurattiin yhtenä päivänä myös koristeveistäjän työskentelyä, joka myi hienoja seinäkoristeita. Joogaan ja hyvinvointiin liittyviä kauppoja ja kahviloita löytyy monia, joista voi ostaa joogavaatteita, luomutuotteita ja -ruokaa. Keskustan alueen pystyy aika nopeasti hahmottamaan pelkästään kävellen. Keskellä keskustaa on tori-alue, jossa paikalliset myyvät hedelmä- ja ruokatuotteita paikallisille ja turistikamaa turisteille. 

Kuumuus pakotti pitämään hengähdys- ja juomataukoja vähän väliä. Vettä kului monia litroja päivässä ja paikallista Bintang-olutta pullollinen silloin tällöin. Tässä ihmetellään pääkadun varrella paikallisten kuormanlastaustaitoja.

Italialaistyylistä gelato-jätskiä myytiin monissa jätskibaareissa ja kyllä ne maistuivatkin taivaallisille kovassa helteessä.

Ruoka Balilla on todella hyvää. Mielestämme sitä oli myös monipuolisemmin tarjolla kuin Thaimaassa. Vaihtoehtoja löytyi indonesialaisen, thaimaalaisen, italialaisen, texmex ja länkkäriruuan väliltä. Esimerkiksi alakuvassa oleva perusbalilainen martabak oli maittavaa ja melkein joka ravintolasta sai tuorepuristettuja mehuja, joita tuli juotua Paljon.

Meidän lempiravintolaksi päätyi tämä ranskalaisnaisen omistama Melting Wok- ravintola. Löysimme sen vasta pari päivää ennen Ubudista lähtöä, joten ne päivät söimmekin vain siellä. Ravintola on iltaisin aina niin täynnä, että pöytä kannattaa varata etukäteen. Meillä oli todella hyvä säkä, että löysimme aina sopivan välin, että mahduimme ruokailemaan ilman varausta. Ravintolan wok-ruokiin perustuva menu on kirjoitettu liitutauluille, joissa päivän erikoiset vaihtuvat päivittäin ja samaa ruokaa ei yhdellä lomalla ehdi edes syömään. Vaikkemme olekaan mitään kulinaristeja, niin rankkaisimme ensimmäisenä tuossa ravintolassa syömämme annoksen ehkä parhaimmaksi mitä olemme ikinä syöneet.  

Makuelämyksen kruunasi ihanat ranskalaistyyliset jälkiruuat. Ravintolasta poistuessa omistaja ja kaikki tarjoilijat tulivat aina kiittämään ja hyvästelemään asiakkaat, siis aivan joka kerta. Toinen suositeltava ravintola on samalla Jalan Goutama- kadulla sijaitseva Biah biah. Todella hyvää paikallista ruokaa ja halvalla.

Komeita Tokee-gekkoja kaupan seinällä metsästämässä ötököitä. Jos Aasian matkalla ihmettelet, että mikä lintu pitää äänekästä To-keeee- ääntä, niin se onkin tämmöinen lisko. Näimme myös yhtenä päivänä todella ison varaanin tepsuttelemassa tien vieressä, kun ajoimme siitä mopolla ohi.

Seuraavaksi juttua Ubudin Monkey Forestista ja Antonio Blanco-museosta.